2018

Viimevuodenaikana sain kuin sainkin kolmekymmentäkuusi senttiä pois kropastani,kiloina se on noin 15. 

Edelleen olisi kolmekymmentä kiloa poistettavaa ihraa, siihen mitä on jäljellä palaan toistuvasti vaikka lähteneet ovat jo hyvä luku minulle.

Nollalinjaa herkuista en ole vetänyt, lähinnä koittanut tiedostaa mitä ja miten paljon. 

Kortisolitasot oli liian korkealla kesällä putkirikon takia. Asuimme evakossa Tampereella vakuutusfirman piikkiin, mies töissä minä lasten kanssa kaupungissa tietämättä koska kotiinpaluu koittaa.

Suunnittelemattomat jutut rikkoi mun hienosti alkaneet kaavat ja rutiinit liikunnassa.

Luulin jo että painoa on tullut isosti takaisin kun punnita itseni uskalsin, vaan muutama kilo suli nopeaa taas liikunnan lisääminen jälkeen. 

Ensivuonna olen aloittamassa taas superdieetin, tälläkertaa tavoitteena myös lihasmassan kasvattaminen kiinteytymisen ohella. Itselleni olen luvannut 10 000 askelta joka päivälle. Joululahjaksi olen pyytänyt parempaa aktiivisuus ranneketta koska toivoisin kehittyväni kuntoilijana ja saavani maksimit irti treeneistä.

Suurin homma itsessäni on mielen kehittäminen ja itseensä uskominen. Pystyn siihen mitä haluan kun uskon itseeni. Hyvinvointi luennolle olenkin ystäväksi muodostuneen rouvan kanssa.

Myös tulevaisuus pelottaa minua, perheen viimeinen lapsi aloittaa maaliskuussa päivähoidon ja minun pitäisi alkaa koulunpenkille tai töihin. Onneksi mun perhe on kultaa ja kotiasiat hyvin. Kuopus täyttää helmikuussa vasta kaksi mutta pääkoppa ei kyllä talouden kanssa pysy kunnossa jos ei muutoksia tapahdu. Viimeisestä jälkeläisestä on tullut kyllä nautittua urakalla isompien lasten kanssa suuresti, nyt on perhe kasassa. 

Nyt on niin sanotut vauvakilot poissa ja olisi seuraavaksi leipuri-konditoriakilot edessä.

Tiedän kyllä että läski lähtee syömällä ja juomalla oikein, niin suuret määrät valkoista rasvaa löytyy että sen pitäisi tapahtua leikiten.

Liikunta on kaikki bonusta kympptonnin askeleiden jälkeen. 

"En enään koskaan anna mun painon nousta kun nämä kilot on tiputettu, nämä kun on poissa niin ei enään ikinä... "

 -Minä vuonna 2012,
olin tiputtanut noin 20kg kahden lapsen -09 ja -11 jälkeen. Niin sitä kuvittelin mutta tapahtui pari pientä muuttujaa ja löysin itseni opiskelemasta leipuri-kondiittoriksi.
Myöskään todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ei edesauttanut unetonta äitiä jonka molemmat lapset olivat korvatulehduspotilaita.
Kilot tulivat sitten korkojen kera  takaisin kun selkärankaa ei löytynyt enään painon tiputukselle ennen nykyisyyttä.

2017 vuonna koin herätyksen omasta terveydestä kun  kuopakseni syntyi, sain pari muistinmenetys kohtausta sairaalassa.
Jouduin piikittämään itseeni lääkettä veritulppien ehkäisemiseksi.
Myöhemmin kohtaukset  todettiin aiheutuneen nopeasta veren rauta-arvojen laskusta.
 Suurin punnitsemani paino on ollut jopa 105kg.. 159cm pituiselle se on mielettömän paljon.

Itsetutkiskelussa olen huomannut ettei minulla ole tullut ylipainoni  myötä muita ongelmia terveydellisesti kuin itsetunto. Vaatteiden löytäminen on ollut kieltämättä hankalaa enkä ole kuin pakon edestä mennyt ostamaan itselleni vaatteita. Rahat on helppo käyttää omiin lapsiin itsensä sijaan.

Tämänhetkinen tilanne on nyt hyvä, 94kg ja vielä 31kg tiputettavaa. -9kg on  noin kuuden viikon saldo. Elämäntapa muutos ideana  ei vain dieetti. Tiedän että ensimmäiset 20kg lähtee suhteellisen nopeassa ajassa mutta tuonne normaalipainon rajoille olisi tarve päästä eli 63 kiloa tavoite...

Kevyet  neljäkymmentä kiloa 

Painon tiputtaminen on onnistunut Fitfarmin go-fat-gon ja superdieetin avulla. Repsahduksia on mutta ne on annettava itselle anteeksi jotta matka voi jatkua. Minulle sopii mainiosti se että joku päättää määrän mitä syödä ja kuinka usein kaikki ruokani kulkeekin vaa'an kautta. Myös mieheni ottamat mitat ympäri kehoa  auttavat havainnollistamaan tuloksien syntymisen ennemmin kuin tuo henkilövaaka.

Se laihuus ei ole tavoite, ennemminkin hyvinvointi... Paino on vain lukema,
tahtoisin voida hyvin ja nähdä kun lapseni kasvavat ja aikuistuvat.
Kahden lapsen kasvatus koulu-ikään on saanut minut havahtumaan  että aika kuluu nopeasti, miksen koittaisi saada opetettua itseänikin siis voimaan hyvin.
  Kehoni on kasvattanut kolme ihmistainta vahvoiksi ja terveiksi joten olen sille velkaa vähintäänkin siitä huolehtimisen ja kunnioituksen.

Liikunta arjessa on nyt enemmän läsnä ja apuvälineenä minulla on Polar loop2 mistä näen mm. päivän askeleeni ja siinä tavoitteena päivittäin 10 000 askelta, valitettavasti ne eivät aina tätty mutta tavoitteita pitää olla.
Pyöräily ohjatulla tunneilla on ollut mukavaa ja toimivaa kohdallani kunnon nostatuksessa.  Tavoitteena olisi seuraavan kymmenen kilon jälkeen aloittaa kuntosaliharjoittelu ja toiveena olisi personal trainer.

Tässä vähän taustaa. Blogin kirjoitus on ollut mielessä jo pidemmän aikaa mutta tiedän ettei niiden kirjoittaminen järkevässä muodossa ole minulle ominaista.